Sote-juristikirje

Uusien tarkennusten myötä vammaispalvelulain perusteella palveluita järjestetään vain, jos ensisijaisen lainsäädännön, kuten sosiaalihuoltolain, mukaiset palvelut eivät täytä henkilön yksilöllisiä palvelutarpeita ja etua. Laki astui voimaan 1.1.2025.
 
Palvelutarpeen arvioinnissa ja asiakassuunnitelman laadinnassa huomioidaan henkilön elämänvaihe ja elämäntilanne, vaikka elämänvaihetta koskevaa tarkennusta (2 §:n 3 momentti) ei sisällytetty soveltamisalapykälään. Tämä periaate kuitenkin ohjaa jo nykyisin palvelujen järjestämistä. Vammaispalvelut perustuvat aina yksilölliseen tarvearviointiin, ja niiden myöntämiseksi henkilön on täytettävä sekä soveltamisalan että palvelukohtaiset edellytykset.
 
Hyvinvointialueille on varattu valtion talousarviossa 45 miljoonan euron lisärahoitus vuoden 2025 aikana lain toimeenpanoa varten. Ministeriö laatii alkuvuodesta soveltamisalaa koskevan ohjauskirjeen ja järjestää toimeenpanon tueksi koulutusta. Lisäksi THL päivittää vammaispalvelujen käsikirjaan soveltamisalaa käsittelevän osion.

Lue lisää

Muutoksen tavoitteena on mahdollistaa elinkeinon harjoittaminen rekisteröintimenettelyn pitkittyessä sekä varmistaa henkilöstön ja palvelujen saatavuus. Tämä koskee palveluntuottajia, joiden asiakas- ja potilastyöhön osallistuu vain yksi henkilö. Laki ei kuitenkaan sovellu palveluntuottajiin, jotka tarjoavat palveluja alaikäisille ja joiden on ensimmäisen rekisteröinnin yhteydessä toimitettava valvontaviranomaiselle rikosrekisteriote.
 
Lisäksi laki siirtää julkisten palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröintivelvoitteiden voimaantuloa kahdella vuodella. Samalla säädetään yksityisten perheryhmäkotien rekisteröimistä koskevista siirtymäsäännöksistä, jotka turvaavat jo toiminnassa olevien, maassa yksin oleville lapsille ja nuorille tarkoitettujen perheryhmäkotien ja muiden asuinyksiköiden toiminnan jatkumisen ilman katkoksia. Tämä on tarpeen, koska 1.1.2025 voimaan tuleva lainsäädäntö muuttaa ne rekisteröintivelvollisiksi sosiaalipalveluiksi.
 
Uuden sääntelyn nojalla palvelutoiminnan aloittaminen on mahdollista 1.2.2025 alkaen, ja sääntely on voimassa vuoden 2026 loppuun. Yksityisten perheryhmäkotien osalta muutos astuu voimaan 1.1.2025.

Lue lisää

Työ- ja elinkeinoministeriö pyytää lausuntoja työryhmän esitykseen muutosehdotuksista hankintalakiin (laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista) viimeistään 11.3.2025 mennessä.

Lue lisää

Hankintalain muutosluonnosta on käsitelty tässä kirjeessämme laajemmin asiantuntijakirjoituksessamme. 

Kunta A oli tehnyt kunnan B kanssa sopimuksen sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminta-alueen muodostamisesta sekä sopimuksen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä ja tuottamista koskevasta yhteistoiminnasta. Sopimukset olivat julkisoikeudellisia hallintosopimuksia. 

Kunta A katsoi, että kunta B oli rikkonut sopimuksia, minkä vuoksi se oli hallintoriitahakemuksessa vaatinut, että kunta B (vastuukunta) velvoitetaan hyvittämään sille sopimuksiin perustuvien velvoitteiden puutteellisesta täyttämisestä johtuvat sopimusrikkomukset. Hallinto-oikeus on hylännyt hakemuksen keskeisesti sillä perusteella, että sopimusrikkomuksen hyvittämisestä ei ollut säädetty julkisoikeudellisessa lainsäädännössä tai nimenomaisesti sovittu sopimuksissa. 

Asiassa oli kyse siitä, mistä lähtökohdista hallintotuomioistuimen on ratkaistava hallintoriita, kun hallintosopimuksen osapuolilla on erimielisyyttä sopimuksen sisällöstä ja väitetyn sopimusrikkomuksen seuraamuksesta. 

Korkein hallinto-oikeus totesi, että sopimusrikkomukseen vetoavan osapuolen tulee voida tehokkaalla tavalla saattaa sopimusriitaa koskeva erimielisyys tuomioistuimen ratkaistavaksi riippumatta sopimuksen yksityis- tai julkisoikeudellisesta luonteesta. Hallintosopimuksen tulkintaa ohjaavat yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet. 

Hallintotuomioistuimen tulee ottaa kantaa ensin siihen, mitä osapuolten kesken on katsottava riidanalaisilta osin sovitun ja sen jälkeen, onko sopimuksia rikottu väitetyllä tavalla. Jos se päätyy siihen, että sopimuspuoli on rikkonut velvoitteitaan, tulee ratkaistavaksi se, voiko tästä seurata vaadittu seuraamus. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut hylätä kunta A:n hakemusta mainitsemillaan perusteilla, ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. 

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän yhtymävaltuusto oli tehnyt päätöksen siitä, miten vastuu kuntayhtymän taseeseen kertyneestä alijäämästä jaetaan kuntayhtymän jäsenkuntien välillä kuntayhtymän siirtyessä hyvinvointialueelle. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei yhtymävaltuustolla ollut lakiin eikä kuntien väliseen perussopimukseen perustuvaa toimivaltaa päättää asiasta yksipuolisesti jäsenkuntia sitovasti. Yhtymävaltuuston päätöstä oli pidettävä luonteeltaan vain jäsenkuntia oikeudellisesti sitomattomana kannanottona, joka rinnastui kuntalain 136 §:ssä tarkoitettuun vain valmistelua koskevaan päätökseen, josta ei saa tehdä kunnallisvalitusta. 

A Oy oli valittanut hankintapäätöksestä markkinaoikeuteen. Yhtiön valitus oli saapunut markkinaoikeuteen muutoksenhakuajan viimeisenä päivänä klo 16.16. 

Asiassa oli kysymys siitä, olisiko markkinaoikeuden tullut jättää yhtiön valitus tutkimatta myöhässä saapuneena. Kysymyksen ratkaisemiseksi oli arvioitava, oliko hankintapäätökseen liitetty valitusosoitus ollut puutteellinen, koska siinä ei ollut mainittu markkinaoikeuden aukioloaikaa. 

Korkein hallinto-oikeus totesi, että valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetussa laissa oli säädetty se aika, jona tuomioistuimen on oltava auki asian vireillepanemista varten. Kun valitusosoituksesta oli käynyt ilmi, että valitus oli tullut toimittaa tuomioistuimeen ennen sen aukioloajan päättymistä, valitusosoituksessa oli ilmoitettu riittävät tiedot asian vireillepanemista varten. 

Markkinaoikeuden päätös, jolla yhtiön valitus oli tutkittu, kumottiin ja poistettiin. Yhtiön markkinaoikeudelle tekemä valitus jätettiin myöhässä tehtynä tutkimatta. 

Asiassa on kysymys siitä, onko hankintayksikkö menetellyt tarjousten vertailuperusteiden asettamisessa, tarjousten vertailussa ja hankinta- ja hankintaoikaisupäätöstä perustellessaan hankintasäännösten vastaisesti.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa tarjousten vertailussa sovellettavien kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteiden määrittämisessä, mutta vertailuperusteet on kuitenkin ilmoitettava tarjouspyynnössä riittävän täsmällisesti, ja ne on asetettava siten, etteivät ne anna hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta tarjousten vertailun toteuttamisessa. Tarjoajien tuottamien kuvausten arvioiminen on aina jossain määrin vaativaa siitä johtuen, ettei laatu ole monestikaan yksiselitteisesti mitattavissa. Markkinaoikeus katsoo, ettei laadullinen vertailuperuste ja erityisesti sen arviointiperuste ”Tekijöiden roolit” ole ollut sillä tavoin epäselvä, etteivät alalla ammattimaisesti toimivat tarjoajat olisi riittävällä tavalla ymmärtäneet, minkä seikkojen perusteella toimintamallien kuvauksia tullaan vertailemaan. Tarjouspyyntö on näin ollen ollut riittävän selkeä.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että päätöksen perusteluvelvollisuus korostuu erityisesti esillä olevassa tapauksessa, jossa laatuvertailu on perustunut asiakirjoihin, jotka ovat osin sisältäneet liikesalaisuuksia ja erityisesti ottaen huomioon, että vertailuperusteen 2 arviointiperusteet on määritelty tavalla, jonka perusteella niiden soveltaminen on edellyttänyt harkintaa. Hankintapäätöksen perustelemiseksi ei ole katsottava olleen hankintasäännösten nojalla riittävää, että valittajalle toimitetuissa tarjoajakohtaisissa perusteluissa on yleisellä tasolla viitattu siihen, että tietyt roolit ovat puuttuneet valittajan toimintamallin kuvauksesta.  Hankintayksikkö on vertailuperusteen 2 osalta suoritetussa laatuvertailussa ja hankintaoikaisupäätöstä perustellessaan menetellyt julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti.

Hankintayksikkö on hankintapäätöksessä viitannut hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 ja 9 kohtiin ja siten sulkenut valittajan tarjouskilpailusta sillä perusteella, että tämä on syyllistynyt ammattitoiminnassaan sen luotettavuuden kyseenalaistavaan vakavaan virheeseen ja että sen suorituksissa aikaisemmassa hankintasopimuksessa on ollut merkittäviä tai toistuvia puutteita jonkin keskeisen vaatimuksen toteuttamisessa. Hankintayksikkö on lähettänyt valittajalle lisäselvityspyynnöksi nimetyn viestin, mutta lisäselvityspyynnöstä ei ole ilmennyt, että siinä olisi ollut kyse selvityksen pyytämisestä valittajan luotettavuuden näyttämiseksi ja mahdollisista korjaavista toimenpiteistä liittyen valittajan muissa urakkasuorituksissa väitetysti esiintyneisiin virheisiin ja puutteisiin. Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti sulkiessaan  valittajan tarjouskilpailusta varaamatta valittajalle ennen tämän sulkemista tarjouskilpailusta tilaisuutta esittää selvitystä korjaavista toimenpiteistä. 

Ks. samasta aiheesta myös 28.11.2024 annettu ratkaisu MAO:670/2024.

Asiassa on arvioitava, onko hankintayksikkö toiminut virheellisesti, kun se on tarjouspyynnössä todennut, että tarjousvertailu tehdään ilmoitettujen tuntihintojen perusteella ilman, että lisälaitteiden hinta otetaan huomioon. Tarjoajia on kuitenkin vaadittu ilmoittamaan lisälaitteiden hinnat.

Hankintayksiköllä on laaja harkintavalta määrittäessään hankinnan kohdetta, vertailuperusteita ja niiden suhteellista painotusta. Hankintamenettelyn läpinäkyvyyden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteet edellyttävät kuitenkin, että tarjoajat ovat tarjoustaan laatiessaan tietoisia tarjouskilpailupäätöksen kannalta merkityksellisistä kriteereistä. Markkinaoikeus katsoo, että lisälaitteiden arvo puitesopimuskauden aikana riippuu siitä, valitseeko hankintayksikkö tilata töitä, joissa voidaan käyttää lisälaitteita. Hankintayksikkö on markkinaoikeudessa nimenomaisesti todennut, että tarjouspyynnössä mainitut vakiovarusteet suunnitellaan hankkeiden toteuttamiseen puitesopimuskauden aikana. Hankintayksikön ei siten voida katsoa toimineen hankintasääntöjen vastaisesti sillä perusteella, että lisälaitteiden hintaa ei ole otettu huomioon tarjousvertailussa.

Hankintayksikkö on julkaissut EU-hankintailmoituksen 26.9.2023 sekä 16.10.2023 ja 24.10.2023 julkaistut korjausilmoitukset. Tarjous on tullut jättää 10.11.2023 mennessä. Markkinaoikeus on todennut, että hankintasäännökset edellyttävät sähköisesti toteutetussa avoimessa menettelyssä vähintään 30 päivän tarjousaikaa, ellei tarjousten tekeminen edellytä toteutuspaikkaan tutustumista tai hankinta-asiakirjoja tukevien asiakirjojen tarkastelua paikalla, jolloin tarjousajan on oltava tätä pidempi. Hankinnasta on tapauksessa julkaistu ennakkoilmoitus noin yhdeksän kuukautta ennen hankintaa sekä toteutettu markkinakartoitus, johon ovat osallistuneet kaikki tarjouksen jättäneet tarjoajat. Tarjoajat ovat siis saaneet tietoa hankinnan kohteesta jo ennakkoilmoituksen ja markkinavuoropuhelun yhteydessä. Markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikkö ole menetellyt hankintasäännösten vastaisesti tarjousten määräaikaa asettaessaan.

Asiassa on vielä arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti pyydettyään voittaneelta tarjoajalta selvitystä tämän tarjoukseen liittyen.  Voittanut tarjoaja on tarjouksessaan kirjoittanut ilmeiseltä vaikuttaneen lyöntivirheen vaatimuksen numeroinnissa. Hankintayksikkö on pyytänyt voittaneelta tarjoajalta asiasta selvitystä. Kyseisellä seikalla ei ole ollut merkitystä tarjouksen tarjouspyynnön mukaisuuden arvioimisen, tarjousten vertailun tai tarjoajan aseman kannalta. Kysymys ei siten ole ollut kielletystä tarjouksen parantamisesta taikka tarjouksen tarjouspyynnön mukaiseksi saattamisesta.