Sote-juristikirje

Varainsiirtoverolakia muutettiin siten, että sote-ja pela-toimitilojen yhtiöittämisestä ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa, jos pääasiassa sote- ja pela-käytössä olevat toimitilat siirretään kirjanpitoarvosta uudelle tai olemassa olevalle yhtiölle apporttina kirjanpitoarvosta vuoden  2030 loppuun mennessä. 

Muutoksia tehtäisiin sosiaalihuollon Kanta-palveluun liittymisen määräaikoihin, sosiaalihuollon ammattilaisten oikeuksiin saada tietoja potilaiden Kela-etuuksista sekä terveydenhuollon oikeuksiin luovuttaa potilastietoja potilaan kanssa sovitulle palvelunantajalle.  Lakien on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian.

STM:n asettama korkean tason asiantuntijaryhmä on laatinut kuva- ja signaalitietojen anonymisointia ja anonymiteettiä koskevan periaatelinjauksen. Linjauksissa määritellään, miten kuva- ja signaalitietoa tulisi arvioida anonymiteetin näkökulmasta ja milloin kuva- ja signaalitietoa voidaan pitää anonyymina.

STM pyytää lausuntoja vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta.  Lausunnot pyydetään toimittamaan 31.5.2024 klo. 16:15 mennessä. 

Hallituksen esitys vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamista koskevaksi laiksi.

Hallinto-oikeus oli päättänyt lapsen huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta sille tehdyn hakemuksen mukaisesti. Asiassa oli ratkaistavana, oliko päätös sijaishuoltopaikan osalta virheellinen sen vuoksi, että myös sijaishuoltopaikasta oli päätetty hakemuksen mukaisesti, vaikka lapsen sijaishuoltopaikkaa oli kiireellisen sijoituksen aikana muutettu ennen hallinto-oikeuden päätöksen antamista. Korkein hallinto-oikeus totesi, että sijaishuoltopaikkaa koskeva kysymys oli hallinto-oikeuden päätöksellä tullut asianmukaisesti ratkaistuksi, kun hallinto-oikeus oli perustanut ratkaisunsa hakijan esittämään vaatimukseen ja oli arvioinut hakemuksessa esitetyn sijaishuoltopaikan soveltuvuutta. Lapsen sijaishuoltopaikan muuttamisella kiireellisen sijoituksen aikana ei ollut välitöntä merkitystä sen kannalta, mihin lapsi sijoitetaan huostaanoton vahvistamisen jälkeen. Hallinto-oikeuden päätös ei ollut lainvastainen. 

Varhaiskasvatuksessa olleelle lapselle oli haettu vammaispalvelulain nojalla taloudellista tukea lapsen varhaiskasvatuksessa tapahtuvan ruokailun osalta erityisravintokustannuksiin. Erityisravintovalmisteen hankkimisesta oli aiheutunut vammaispalvelulain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu kustannus ja lapsi oli joutunut käyttämään erityisravintoa pitkäaikaisesti ja säännöllisesti vammaispalveluasetuksen 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Ratkaistavana oli, voitiinko kustannuksia asian olosuhteet huomioon ottaen pitää laissa tarkoitetulla tavalla ylimääräisinä kustannuksina. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan erityisravintovalmisteista perheelle aiheutuvia kustannuksia ei ollut pidettävä ylimääräisinä kustannuksina siten kuin vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tarkoitettiin. Hakemus taloudellisesta tuesta oli voitu hylätä.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko laskutuspalvelua tarjoavan A Oy:n myynti arvonlisäverotonta arvonlisäverolain 34 ja 35 §:n perusteella, kun se laskutti ensihoitajien suorittamasta työstä sairaankuljetuspalveluita tarjoavaa B Oy:tä. Hallinto-oikeus katsoi, että työn suorittaneet ensihoitajat olivat arvonlisäverolain 35 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Asiassa ei ollut riitautettu, etteikö ensihoitajien palvelu olisi ollut sisällöltään arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä tarkoitettua terveyden- ja sairaanhoitopalvelua. Näin ollen, kun arvonlisäverolain 35 §:ssä säädetyt sekä palvelun sisältöä että toiminnan harjoittajaa koskevat edellytykset täyttyivät, hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n laskuttamat ensihoitajien suorittamat palvelut täyttivät arvonlisäverolain 34 ja 35 §:ssä säädetyt verosta vapauttamisen edellytykset. Myös arvonlisäverotuksessa sovellettavan verotuksen neutraalisuuden periaatteen oli katsottava puoltavan tulkintaa, jonka mukaan verosta vapauttamisen edellytykset täyttävän palvelun myynti oli vapautettu verosta myös tilanteessa, jossa kyseinen palvelu laskutettiin laskutuspalvelua tuottavan yhteisön kautta. A Oy:n ei siten ollut suoritettava arvonlisäveroa laskuttamistaan terveyden- ja sairaanhoitopalveluista.

Markkinaoikeus totesi, että Lahden kaupunki oli rikkonut hankintasäännöksiä kunnallisteknisen suunnittelun palveluhankinnan asiakirjoja laatiessaan. Hankinta-asiakirjojen ristiriitaisuuden vuoksi tarjoajat eivät saaneet selkeää tietoa vaadittavien referenssikohteiden määrästä. Vaikka hankintayksikkö vahvisti referenssien määrän olevan kaksi, tämä tieto annettiin vasta hankintailmoituksen julkaisun jälkeen, eikä tarjousten jättöaikaa pidennetty. Lisäksi markkinaoikeuden mukaan hankinta-asiakirjoista ei käynyt riittävän selvästi ilmi, mitkä selvitykset hyväksytään pätevyysvaatimuksen täyttymisen osoittamiseksi, jotta tarjoajat olisivat voineet antaa vertailukelpoisia tarjouksia tai harkita tasapuolisesti tarjouskilpailuun osallistumista. 

Markkinaoikeus totesi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen palkanlaskentapalveluiden hankinnan Sarastialta hankintalain vastaiseksi. Markkinaoikeus katsoi, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella ei ollut hankintalain edellyttämää määräysvaltaa Sarastiaan. Vaikka hankinnalle oli ennalta-arvaamaton syy, sopimusten tekeminen toistaiseksi voimassa olevana, eli pidemmäksi ajaksi kuin oli välttämätöntä, oli hankintalain vastaista. Sidosyksikköhankintoja tehdessä tulee varmistua siitä, että hankintayksiköllä on sellainen asema, että sillä on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua sidosyksikköön kohdistuvan määräysvallan käyttämiseen. 
 

Markkinaoikeus katsoi, että Kymenlaakson hyvinvointialue oli rikkonut hankintalakia potilasvakuutusten hankinnassa. Hyvinvointialue oli katsonut, että kyseessä ei ollut julkinen hankinta, vaan hankintasäännösten soveltamisalan ulkopuolelle jäävä toimivallan siirto. Markkinaoikeus katsoi, ettei potilasvakuutuslain mukaisessa vakuuttamisvelvollisuudessa tai sen täyttämisessä ole kyse viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä, eli käsillä ei voinut olla viranomaisen toimivallan siirto HUS-yhtymälle. Tarkasteltavana oli siis hankintasopimus Kymenlaakson hyvinvointialueen ja Suomen Keskinäisen Potilasvakuutusyhtiön välillä, johon myös HUS-yhtymä osallistui. Sopimuksen arvo ylitti EU:n kynnysarvon, eikä kyseessä ollut sidosyksikköhankinta. Näin ollen sopimus olisi pitänyt kilpailuttaa hankintalain mukaisesti.