Sote-juristikirje

Rahoituslakiin tehtiin muutoksia, jotka koskevat hyvinvointialuekohtaisia siirtymätasauksia vääristävien tietojen oikaisua sekä laskuvirheen korjaamista.
 

Lain 20,2 §:n henkilöstömitoitusta koskevan säännöksen voimaantuloa lykättiin siten, että sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2028. Sitä ennen henkilöstömitoituksen on oltava vähintään 0,65 työntekijää asiakasta kohti.

Osana Veikkaus Oy:n rahoitusmalliuudistusta uusi laki sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta (284/2023) tulee voimaan 1.1.2024. Kyseessä on rahoitusmalliuudistuksen myötä 1.1.2024 kumoutuvien kahden asetuksen sisällön korvaava valtioneuvoston asetus. Asetus on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2024.

Aluehallintovirasto oli antanut päätöksen A:n hallintokantelun johdosta. A:n kantelu oli koskenut hänen liikenneonnettomuudessa menehtyneen täysi-ikäisen lapsensa B:n ajoterveyden arviointia B:n ollessa ennen onnettomuutta hoidettavana sairaalassa. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A:lla tekemänsä kantelun johdosta julkisuuslain 11 §:n 1 momentin mukainen asianosaisen tiedonsaantioikeus aluehallintoviraston päätökseen sisältyviin B:tä koskeviin salassa pidettäviin terveystietoihin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei kanteluasia ollut koskenut A:n omaa etua tai oikeutta siten kuin julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Näin ollen hänelle ei voitu luovuttaa aluehallintoviraston päätökseen sisältyviä salassa pidettäviä tietoja.

Viranhaltija oli myöntänyt A:lle vammaispalvelulain mukaista palveluasumista 1.1.2019 lukien. A vaati, että kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänelle takautuvasti hakemusajankohdasta lukien niitä kustannuksia, jotka olivat aiheutuneet palveluasumisen saamatta jäämisestä.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, voitiinko A:n palveluasumisen kustannuksia koskeva korvausvaatimus hyväksyä hallintoriitamenettelyssä sellaiselta ajalta, jonka osalta häntä ei ollut vielä hallintopäätöksellä pidetty vaikeavammaisena palveluasumisen suhteen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kysymys A:n vaikeavammaisuudesta suhteessa palveluasumiseen oli ratkaistu ja tullutkin ratkaista viranhaltijan hallintopäätöksellä. Koska A ei ollut hakenut muutosta päätökseen, se oli tullut lainvoimaiseksi. Hallintoriitamenettelyssä ei voitu tutkia sitä, olisiko A:lle tullut myöntää palveluasuminen jo ennen 1.1.2019. Tähän nähden A:n vaatimus saada kustannusten korvausta kyseisen palvelun hankkimisesta ennen 1.1.2019 oli hylättävä perusteettomana.

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä oli osoittanut muutoksenhakijalle laskun terveydenhuollon asiakasmaksuista, jotka perustuivat tämän edesmenneen puolison hoitoon.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain mukaan maksu voidaan periä palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Asiakasmaksulaissa tarkoitetut maksut voidaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä. Tämän vuoksi asiakasmaksulaissa on tullut määritellä tarkasti se, keneltä asiakasmaksu voidaan periä kyseisen lain nojalla. Palvelun käyttäjän puolisoa ei ole laissa määritelty maksuvelvolliseksi. Kun otettiin huomioon myös perustuslain 81 §:n 2 momentista ilmenevä lailla säätämisen vaatimus, leskeltä ei voitu asiakasmaksulain säännösten nojalla periä hänen puolisonsa terveydenhuollon asiakasmaksuja. Avioliittolain elatusvelvollisuutta ja velkavastuuta koskeva sääntely ei antanut perustetta sille, että sairaanhoitopiiri voisi suoraan ilman tuomiota tai päätöstä periä maksamatta olevat asiakasmaksut leskeltä.

Hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko aluevaltuusto toiminut harkintavaltansa rajoissa erottaessaan aluehallituksen puheenjohtajiston sillä perusteella, ettei aluehallituksen 1. varapuheenjohtaja A nauttinut valtuuston luottamusta. Lisäksi ratkaistavana oli, voiko aluehallituksen puheenjohtajisto erottaa paitsi aluehallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tehtävistään myös aluehallituksen jäsenyydestä

Aluehallituksen puheenjohtajiston erottamiseen johtaneen luottamuspulan perusteena oli ollut se, että A oli julkisessa Facebook-kirjoituksessaan ja sanomalehdessä väittänyt aluevaltuuston jäsenen ja aluehallituksen varajäsenen B:n syyllistyneen seksuaalirikokseen.

Hallinto-oikeus katsoi, että A:n perustuslain 12 §:n 1 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa suojattuun sananvapauteen on puututtu, kun hänet on erotettu luottamustoimestaan Facebook-sivustollaan julkaisemistaan väitteistä aiheutuneen luottamuspulan vuoksi. Hyvinvointialueesta annetun lain 74 §:n 2 momentti, jonka mukaan luottamushenkilön tulee toimia luottamustehtävässään arvokkaasti, sekä hyvinvointialueesta annetun lain 39 §:n 2 momentti muodostivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa edellytetyn laissa säädetyn perusteen puuttua A:n sananvapauteen. A:n sananvapauteen puuttumisella oli pyritty Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen tarkoittamalla tavalla hyväksyttävään tavoitteeseen eli B:n oikeuksien ja maineen turvaamiseen sekä hyvinvointialueen maineen suojeluun.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tosiasiaväitteinä ilmaistut lausumat on voitava näyttää toteen, jotta ne nauttisivat sananvapauden suojaa. Esitetyn selvityksen mukaan poliisi oli sille toimitettujen tietojen perusteella tehnyt esiselvityksen A:n väittämässä rikosasiassa ja oli päätynyt siihen, ettei esitutkintaa asiassa aloiteta.

Hallinto-oikeus arvioi, että julkisesti esitetty väite oli ollut asiaton ja ylittänyt sen mitä luottamushenkilön asemassa olevan esittämänä voidaan pitää hyväksyttävänä. Väitteessä ei ollut kyse sananvapauden ydinalueelle kuuluvasta poliittisten mielipiteiden esittämisestä, vaan toisen henkilön yksityiselämää koskevasta väitteestä, jolla oli erityistä ja pitkäaikaista haittaa toiselle luottamushenkilölle ja sillä oli arvioitu olevan kielteinen vaikutus hyvinvointialueen maineeseen.

Puheenjohtajiston erottamisessa A:n Facebook-kirjoituksesta johtuneen luottamuspulan johdosta ei ollut kyse perustuslain 12 §:n 1 momentin ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan suojaaman sananvapauden oikeudettomasta rajoittamisesta. Asiassa ei ollut ilmennyt, että erottaminen olisi perustunut epäasiallisiin syihin. Valtuusto ei ole käyttänyt asiassa harkintavaltaansa väärin eikä siten ylittänyt toimivaltaansa.

Itä-Suomen hallinto-oikeus katsoit, että toimielimen puheenjohtajisto voidaan erottaa sekä puheenjohtajan tehtävistään että toimielimen jäsenyydestä ilman, että kaikkia toimielimen luottamushenkilöitä on tarpeen erottaa.